Pääsiäinen, kevät ja kaupan valmiiksi keitettyjä kananmunia

Kun on pääsiäinen, on aika paeta maalle muutamaksi päiväksi. Lumi on siellä sulanut melkein joka puolella, joutsenet uiskentelevat järvien sulissa kohdissa, maanviljelijät valmistautuvat kevään peltotöihin ja nuoret ihmiset alkavat kulkea traktoreilla kouluun. Pajut kurkottavat ojien reunoilla kohti valoa ja niiden oksat kulkeutuvat tupien pöydille, joiden ääressä lapset koristelevat ne ja lähtevät koristellut pajunoksat ja korit kädessään kulkemaan palmusunnuntaina talosta toiseen karkin toivossa. Kun ovi avautuu, jotkut pienistä virpojista mykistyvät jännityksestä, kun taas toiset lausuvat takeltelematta pitkään harjoitellun värssyn ja niiaavat kauniisti niin kuin äiti on opettanut. 

Pieniin noitiin suhtaudutaan ymmärtäväisesti maaseudulla, mutta kaupungissa perinne saa yhden jos toisenkin kaupunkilaisen päiväkausiksi valittamaan asiasta lehtien mielipidepalstoilla. Myös maalainen voi niin mielensä pahoittaa välillä. Muutama viikko sain lehdestä jälleen kauhistella kaupunkilaisten ihmeellisyyksiä. Eräässä kaupassa pääkaupunkiseudulla oli myyty valmiiksi keitettyjä ja kuorittuja kananmunia. Mitä on enää omatoimisuudesta ja itsetekemisestä kaupunkikulttuurissa jäljellä? Voiko enää olla valmiimpaa maailmaa kaupunkilaisille tarjolla? Toimeliaiden maaseutumarttojen tavoin keitän ja kuorin itse omat kananmunani jatkossakin enkä aio luopua tavastani. 

Maalla saa ilmaiseksi sen, mitä kaupunkilaiset hakevat meditaatiokurssien ja hyvinvointioppaiden kautta. Kävely keväisessä metsässä virvoittaa sielun ja luonnon helmassa voi kaupungin kiireestä uupunut levätä. Kaupungin pölyistä pakeneva tuntee raikkaan maaseutuilman kulkeutuvan keuhkoihin. Metsässä seikkailevan on kuitenkin varottava talviunilta heräileviä karhuja, koska jos sellainen sattuu heräilemään väärällä jalalla, on rauha poissa. Se ei välttämättä pidä siitä, että olet tunkeutunut sen valtakuntaan. 

Hyvät lukijani, millaiset hetket luonnon helmassa ovat jääneet teidän mieleenne? Olisi mukava kuulla omista maaseutu- ja luontomuistoistanne. 

Palaan blogini ääreen seuraavan kerran pääsiäisen jälkeen, joten siihen asti: 

iloista kevään juhlaa jokaiselle!