Metsäisiä teitä erämaahan

Kun kaupungista lähdetään poispäin ja saavutaan maaseudulle tai lähdetään Lapin erämaihin, vastassa on kaunis luonto. Matka kulkee suurimmassa osassa Suomea pitkin tietä, jonka molemmin puolin kohoaa metsä, samanlainen kuin Röllin hirmuisissa kertomuksissa; siis siinä elokuvassa, joka valmistui 1990-luvun alussa ja kertoo roskanheittäjien tunkeutumisesta röllimetsään. Välillä selkäpiihin iskee pelko, päättyykö loppumattomalta tuntuva metsäinen tie koskaan. Lopulta se kuitenkin aina johtaa meidät ihmisten ilmoille. Ei välttämättä kaupunkiin, mutta edes jonkin piilossa olevan maalaistalon näköpiiriin. 

Kesällä viheriöivät metsät valloittavat maiseman, talvella valkoinen maisema levittäytyy pelloille ja metsiin. Syksyllä ja talvella maalla täytyy kävellä kuraisia teitä pitkin ja suojautua sateelta.  Tuuli vinkuu vanhojen omakotitalojen nurkissa. Kaupunkilaiselle on haasteita, kun hän yöpyy maalla. Eniten hän saattaa säikähtää paikan hiljaisuutta. Koska maalla eletään metsien ja peltojen keskellä kaukana valtatiestä ja koska naapuriin on se pari kilometriä, hiljaisuus on hetkittäin sietämätön. Jokainen rapina ja tuulen vinkuna kuuluu korostettuna, koska ei ole muita ääniä. Kaupungista saapuneet vieraat saattavat olla ensimmäisenä yönä täydessä paniikissa. Ei kuulu liikenteen melua, ei naapureiden karaokea keskellä yötä. Joskus tosin maalaisetkin saattavat riehaantua ja ajella keskellä yötä musiikkia soitellen naapuritalojen ohi. Yleensä kuitenkin on, että talon väki saa huolehtia paikan meluisuudesta aivan itse ja jos vieras ei pysty nukkumaan korkean meluasteen takia, hänen on syytä kohteliaasti keskustella asiasta isäntäväen kanssa. 

Maaseudulla asuvat ovat sinnikästä väkeä. Vuosi vuodelta heidän palvelunsa vähenevät ja pienessä kylässä saattaa olla enää yksi kauppa, pankki ja kirjasto ja kirjastoakin ollaan jatkuvasti viemässä pois. Mahdollisuuksia kuitenkin on. Maalla-asuvat voivat esimerkiksi pyrkiä omavaraistalouteen ja tilata internetistä tavaran, jota eivät pysty itse kasvattamaan tai tuottamaan. Netin kauttahan kaikki asioiminen tulevaisuudessa kuitenkin tapahtuu? Maaseudulla pärjää, jos sitä todella tahtoo. Palaaminen maaseudulle kuitenkin vaikeutuu jatkuvasti niiden omituisten kohdalla, jotka ovat tähän asti kuvitelleet voivansa selviytyä ilman ajokorttia ja omaa autoa. Vahva tunne ja huhut kertovat, ettei maalla joukkoliikenne näinä vuosina tule ainakaan paremmaksi.

Sitkeyttä elämäänne maaseudulla ja kaupungissa!